Lähtöpäivä Maanantai 26.5.

Aamulla herätystä oli viritelty soimaan klo 5:00 ja pikaisten aamutoimien jälkeen asettelin pyörään jo edellisiltana pakatut tankki- sekä takalaukun ja kaasuttelin pankkiautomaatin kautta Paten kämpille jossa hän olikin jo lähes valmiina matkantekoon.

Kellon lyödessä 5:55 starttasimme todenteolla kohti Turkua sekä aamulauttaa joka lähteepi 8:15. Emme jättäneet juurikaan extra-aikaa aamunavaukseen vaan päätimme huristella ykköstietä aina terminaaliin asti eikä tämä ollut mitenkään miellyttävä ratkaisu sillä 100-120 km/h raikkaassa aamusäässä alkoi tuntumaan jopa hieman kylmälle. Etenkin kun koko edellisviikko oltiin saatu nauttia kesäisistä helteistä ja nyt yllättäen lämpö ei noussutkaan odotetulla tavalla vaan jopa laski muutaman asteen mitä lähemmäksi Turkua saavuimme. Turkuun saavuttaessa alkoi paikallisetkin heräilemään arkisiin askareisiin ja alkoivat täyttää Turkua lähestyviä pikateitä ja lievässä kohmelossa sai tosiaan ajella kieli keskellä suuta, joka kyllä kannatti kun näin jo kaukaa kuinka Turun keskustan tuntumassa, ihan moottoritien vieressä jäpitti city-hirvi aivan tien pientareella katsellen aamuruuhkaa, jopa hieman hämillään.

Kylille päästyämme otimme vielä tankilliset juuri ennen satamaa ja valitettavasti kyseisen polttoainejakelijan letkuista ei ollut saatavissa 98-oktaanista laisinkaan joten ihan huolettomasti lorottelin kaasari-bandittiini 10 litraa 95-oktaanista mikä myöhemmin tuntui olleen erittäin huono ratkaisu koska kone ei käynyt kunnolla kuin täysin lämmenneenä. Tämä oli varsin kiusallista kun lyhyenkin ajotauon jälkeen kone jäähtyi viileässä ilmassa niin että ryyppyä oli pidettävä päällä jotta koneessa olisi vääntöä...risteyksiin pysähdähdyttyä kierrokset puolestaan kohosivat kiekumaan 2500-3000 rpm ja kun ryyppiä vähensin niin ne tippuivat heti sinne tonniin josta ei taas vääntö riittänyt liikkeelle lähtöön.

Sanottakoon tässä vaiheessa että olettamukseni oli tuo 95-oktaaninen jota en ole aikaisemmin käyttänyt enkä tämänkaltaisiin käyntihäiriöihin ole ennen törmännyt. Mutta olihan täällä pirun kylmäkin, kaukana niistä lämpötiloista joita vielä eilen säätiedotuksissa arvuuteltiin ja millaisissa lämpötiloissa olen tottunut Bandittiani ulkoiluttamaan.

Satamaan päästyämme oli hämmästyttävän hiljaista ja meidän lisäksemme moottoripyöriä ei laivaan tullut kuin yksi HD joka ilmeisesti jatkoi matkaa loppuun asti eli Tukholmaan. Emme olleet tämän motoristin kanssa jutuissa koska olimme eri jonoissa ja ajoimme laivan autokannelle eri aikaan. HD-mies kylläkin päräytti pyöränsä autokannella samaan parkkiruutuun meidän kanssa vaikka hän ajoi laivan läpi eri puolelta mistä me ajoimme. Hän asetteli pyöränsä meidän pyöriemme viereen samalla kun me läksimme valloitamaan istumapaikkaa kahvilasta. Mutta kiitos lienee hänelle, joka luultavasti on nostanut kannelle tiputtamani ajokäsineen pyöräni satulan päälle...Kiitos!

Päästyämme ylemmille kansille ja kahvilan ikkunapaikan varattuamme riensimme jonottamaan aamupalaa. Käytännössä olimme ainoat asiakkaat siinä kahviossa, sillä hetkellä. Muutama mummeli ja papparainen oli jo siellä istumassa ja odottelemassa että bingo vihdoin avaisi ovensa.

Laiva starttasi ajallaan 8:15 ja 13:35 olisi lopultakin Maarianhaminassa.

Puuduttavan pitkäveteinen käkkiminen tuntui edes jotenkin siedettävältä kun laiva ammotti tyhjyyttään matkustajista, kahvilan pöytiäkin olisi ollut 10-15 jokaista asiakasta kohden mutta Paten kanssa ollaan sen verran hyvissä välilöissä jotta sopuisasti jaoimme ainoastaan yhden pöydän sohvineen. Muutaman kerran kävimme ulkona haistelemassa raikasta saaristolaisilmaa...

...ja kaupoillakin käytiin hankkimassa pakoilliset karkkiaskit ja sattuipa vähän niin kuin vanhasta muistista matkaan muutama tölkillinen lonkeroa jotta voisi edes sitä syyttää ilman sakeudesta kun viimehetken sääennusteet uhkasivat heittää häränpyllyä, pilvimassat olivat vaudilla vyörymässä kohti Oolantia ja ilma uhkaavasti alkoi pikkuhiljaa väriltään muistuttamaan enemmän ja enemmän lonkeroa. Mutta onneksi hieman alavireistä tunnelmaa nostatti ystävällinen kassaneiti taxfreekaupan kassalla joka kyseli meiltä olemmeko motoristeja ja minne olemme suuntaamassa ja näin vaihdoimme muutaman sanasen hänen kanssaan ja fokus oli jälleen itse reissussa....eikä huonommaksi muuttuvassa säässä.

Puotti oli ajallaan Maarianhaminassa ja pikaisen kylän katsastuksen jälkeen lähdimme leirintäalueelle kyselemään mökkiä, joka meille siunaantuikin hetken odottelun jälkeen. Suviuuno-tytteli ei vastaanotossa osannut sanoa onko heillä vapaata mökkiä meille koska päällikkö oli ottanut varausjärjestelmän mukaansa ja toikkairoi parhaillaan teillä tietämättömillä. Pomon saavuttua pelipaikoille löytyi meillekin majoitus vaikka kieltämättä allekirjoittanut alkoi jo hieman osoittaa lievää kärsimättömyyttä ja oli jo täysin valmis kaasuttelemaan tiehensä, toista majoitusta etsimään.

Majoitusasioiden järjestyttyä suunnitelma-A oli lähteä paikalliseen moottoripyöräkorjaamoon kyselemään Patelle Yamahan takarengasta jonka pinta oli päässyt hieman rakoille ja tämä ikavä yllätys oli havaittu vasta edellisenä iltana pyörää puunattaessa retkikuntoon.

Jussi's Motoriin oltiin jo laivalta käsin puhelimitse yhteydessä ja heillä oli hyllyssä passelia rengasta Paten pyörään ja allelaittoa he lupailivat vasta seuraavaksi aamuksi mutta totesimme parhaaksi käydä vielä paikanpäällä sopimassa rengastyöstä. Täällä ystävällinen asiakaspalvelija lupasi seuraavaksi aamuksi klo 10 saavansa myös Michelinin PilotRoad-renkaan joka olisi sopinut kaverille paremmin kuin hyllystä löytynyt Metzeler-rengas joka oli jo muutaman tuotekehitys-sukupolven vanhentunut joten jäppinen lupasi tilata Michelinin joka tapauksessa, riippumatta siitä ottaako Pate tuon vaiko eikö.

No, eikäkö tienpäälle ollut jo aika lähteä sillä kello oli huolestuttavasti rientänyt pitkälle iltapäivään mutta jotain suuhunpantavaakin täytyisi puraista ettei orastava nälkä pääse matkan aikana yltymään suunnattomaksi kiukuksi. Niinpä kurvasimme ensimmäiseen mahdolliseen byrooseen josta olisi mahdollista ostaa jotain vatsan täytettä ja sellainen oli Maarianhaminan rantaraitilla ollut ihan oikea nakkikioski. Täältä tilasimme burgeriateriat ja odotellessamme herkkuateriaa valmistuvaksi hokasimme kuinka kioskin pitäjä hylkäsi asuntovaunukioskinsa ja poistui juoksujalkaa takaovesta sanomatta sanaakaan. Nopeasti kyllä oivalsimme että jäbä kipaisi paikallisen huoltoaseman butiikkiin hakemaan hampurilaisiin sämpylöitä ja yhtä lennokkaasti hän kipitteli takaisin kioskivaunuunsa ovet paukkuen, valmistelemaan aterioitamme.

Majoneesit pyyhittyä suupielistämme lähdimme päästelemään Lemlandin sekä Lumparlandin suuntaan mutta kolea ilma ja illankin jo häämöttäessä ihan lähitulevaisuudessa emme enää Föglön-saarelle edes haaveilleet menävämme koska lauttamatkoihin tai ainakin niiden odotteluihin taatusti palaisi niin paljon aikaa että kello olisi varmaan ties mitä ennen kuin sieltä takaisin Maarianhaminaan ennättäisimme. Mutta ainakin Föglön portilla piipahdimme.

Ajelimme kuitenkin katselemaan Ahvenaanmaan kaakkoisnurkkia ja palasimme pikkuteitä mahdollisuuksien mukaan kierrellen, pistäydyimmepä jopa erään pikkutien päädyssä hämmästelemässä jotta miltä näyttää kun tie päättyy, halusimme molemmat nähdä mitä sen jälkeen on kun kaikki loppuu? Ja seuraavassa on kuva tuonpuoleiseen..Silvuplee!

Kylille palattuamme kävimme kaupassa hankkimassa ilta- sekä aamupalatarvikkeet ja kuskasimme ne mökille. Majapaikassa tehdyn pitstopin jälkeen läksimme vielä illansuussa Maarianhaminan eteläpuolella olevaan niemenkärkeen katselemaan mitä sieltä löytyisi, joka ei kuitenkaan mitään ihmeellistä tarjonnut mutta tulipahan käytyä. Siellä tsuhaillessamme vastaan ajeli jälleen varsin tyyriin näköinen vaunu jonka arvelimme kuuluvan alueen varakkaimmalle henkilölle, joka lienee lähes kaikille julkisuudesta tutuksi tullut heppu. Tämän, tämän päivän lyhyen vierailun aikana olimme nähneet tuon kiesin jo ainakin kolmesti huristelevan nurkissa ja tällä kertaa uskoimme ko. automiehen olleen matkalla paikalliseen veikkausliigan jalkapallo-otteluun jonne oli vieraaksi saapunut FC-Lahti. Täällähän on jalkapallostadion nimetty tuon varakkaan liikemiehen yhtiön mukaan.

Myöhempi googlailu osoitti tämän liikemiehen luoneen valtakuntansa täysin tyhjästä eli jätkäpojasta arvostetuksi liikemieheksi – respectit siitä!

Paluumatkalla poikkesimme taas kerran kirkonkylillä hämmästelemässä iltaelämää ja kaikki tuntuivat olevan fudispeliä pällistelemässä ja niinpä mekin kävimme stadionin ulkopuolella kuulostelemassa tunnelmaa. Orapihlaja-aita oli sen verran tuuhea ettemme nähneet kuin stadionin yläkatsomon mutta äänistä päätellen tunnelma oli varsin jännittävä. Emme kumpikaan ole erityisen innostuneita fudiksesta joten emme siirtyneet katsomon puolelle kesken pelin vaan tyydyimme katsomaan lopputuloksen netistä ja paikallisten harmiksi ottelu päättyi tasan 0-0, mikä tuloksena varmaan on ihan ok mutta tunnelma on aina moninverroin mukavampi kun kotijoukkue tekee maaleja, lajista riippumatta...arvelee hän, eli minä.

Mökille palattuamme otimme aluksi ihan rennosti, meiky kirjoitteli matkapäiväkirjaa ja yritti nauttia kylmästä oluesta. Kiusallisesti tämän aamun aikainen herätys sekä ohjelmantäyteinen päivä verotti voimia siinä määrin että kun ihan vaan hetkeksi laitoin silmäluomia kiinni niin kello olikin yxkax jo yksi yöllä jolloin olikin korkea aika ryhtyä iltapalalle, Paten heräillessä myös särpimään illallista.

Tästä huvittuneena naureskelimme että onkohan tämä jo vanhuuden merkki että minä sain illalla riivittyä kitusiin puolitölkillistä olutta Paten tyytyessä vain katselemaan sivusta?

Aamutaival 130km

Iltahuristelut 160km