Pisin pätkä Ahvenanmaan mantereella Tiistaina 27.5.

Aamulla raottelin luomia ensimmäisen kerran joskus 7:30 ja aamutoimiin taivuttelin itseni kahdeksan kantturoissa. Aamutoimien hitaus ei mitenkään yllättänyt minua ja kello lähenteli jo kymmentä ennen kuin olimme valmiita tämän päivän koitokseen, niinpä päästelimme suorilta Jussi's Motoriin kyselemään joskos kaverin PilotRoad-rengas olis valmiina alle laitettavaksi. Mutta iso posti ei ollut kuulemma vielä saapunut. Palasimme takaisin majapaikalle ja syöskentelimme vielä eväiden rippeet sekä luovutimme mökin josta taas kerran Jussi's Motoriin ihmettelemään joko Pate jo vihdoin saisi uutta rengasta alle muttei postipaketti ollut vieläkään saapunut. Tällöin asiakaspalvelu-juippi lupasi soittaa kaverille heti kun rengas on saapunut...eipä siinä sitten mitään! Lähdetään kohti Eckerötä ja poiketaan sitten vielä kerran pääkaupungissa rengashommeleissa.

Eckeröhön matkasimme samoja kinttupolkuja joita silloin 15 vuotta sitten päästelimme fillareilla ja ihan yhtä hyväkuntoisia nuo pikkutiet olivat edelleen, suorastaan nautinnollisia ajella rauhallisesti motoripyörillä.

Eckerössä otettiin taas tankilliset ja meiky sai juottaa Suzukille jälleen 98-oktaanista, vaikkakin vain puoli tankillista mutta toivottavasti nuo käyntiongelmat katoavat uuden polttoaineen myötä, ainakin toivossa on hyvä elää.

 

Lounasta särvittiin jossain huvittelukeskuksen ravintolassa. Hetken harkitsin tilaavani pitsan koska herkulliselta tuoksuvan pitsan molekyylit kantautuivat sieraimiini jo ovelta asti mutta lounasvaihtoehtona oli lohta, kävin siihen kiinni kuin 'sika limppuun' ja lohi uusien perunoiden kera maistui suorastaan taivaalliselta...slirps!  Annos toki ensin näytti naurettavan pieneltä mutta oli lopulta juuri sopivan kokoinen minun masuuni.

Jälleen oli aika lähteä jatkamaan matkaa vaikka kylmyys oli jo tunkeutunut luihin ja ytimiin. Lämpötila oli tosiaan laskenut 30:sta asteesta liki viiteen enkä minä piruparka ollut varautunut arktisiin olosuhteisiin. Kaikki mukana olleet vaatteet olivat jo päällä ja kylmyys alkoi tosissaan häiritä matkantekoa. Mutta nyt ei auttanut valittaa, vettä ei onneksi satanut mutta säätiedotuksia luettiin puhelimesta ahkeraan. Kylmyys oli silminpistäen havaittavissa myös Patesta joka ajotakin alla olleen t-paidan vaihtoi pitkähihaiseen sekä veti ajotakin vetoketjun ihan ylös asti kiinni...ja silloin on jo helvetin kylmä!

Eckeröstä päästelimme Hammarlandiin ihmettelemään Venäläisten vanhaa tukikohtaa: Sålis batteri, jossa muistin käyneeni jo edellisellä pyöräretkellämme vaikka en muistanut juuri muuta kuin tien poskessa olevan vartiokopin jossa venäläistä sotilasta esittävä nukke on koko tämän ajan uutterasti jäpittänyt ja jatkaa edelleen vartiointiaan.

Mutta uusi visiitti virkisti muistiani ja jos vanhat sotilaalliset kohteet kiinnostaa niin täälläkin voi hämmästellä sitä kuinka ennenvanhaan on komennettu vapaaehtoisia pensasneuvostoliittolaisia reippaisiin kallionsiirtotöihin.

Täällä ollessamme paikalle saapui kaksi suomalaista naispyöräilijää jotka tulivat myös jutuille, he olivat jo pyöräilleet melkoisen lenkin ja aikomuksenaan vielä polkaista Eckeröhön ennen kuin palaavat mökilleen. Jäin mielessäni hämmästelemään sitä että he olivat todella minimivarustein matkassa koska kummallakaan ei ollut pikkurepun lisäksi fillareihin pakattuna mitään muonavarastoja tai sitten ne olivat kätketty jonnekin puskaan, kuten me teimme aikoinaan oman pyöräretkemme aikana.

Eipä Jussi's Motorin juippi ole vieläkään soitellut joten Geta on seuraava kohde matkallamme ja lopullinen päätös on nyt viimeistään tehty siitä että Yamahan takarengas saa luvan kestää koko loppumatkan kotiin asti ja kylmä jäytää allekirjoittanutta...Hrrrrr!

Palattuamme ykköstielle ja tovin päästeltyämme sitä etelän suuntaan niin nopeasti käännyimme tästä itään, suuntanamme Bjärström, Svartsmara yms. pikkukylät joiden kautta oikaisemme nelostielle ja eipä aikaakaan kun eteen ilmaantui tietyö jossa asfaltti oli revitty soralle eikä missään mitään maintaa siitä kuinka pitkästi tuota tietyöremonttia kestää niinpä pysähdyin tien poskeen ja kysyin Paten mielipidettä siitä, yritetäänkö läpi vai lähdetäänkö kiertämään ja etsimään asfalttia. Päätimme jatkaa siinä toivossa että kyseessä on vain lyhyt pätkä ja päästin Paten keulille jotta hän saa tehdä päätöksen kääntymisestä jos tietyöremontti jatkuu ja jatkuu koska hänen takarenkaansa todennäköisesti päästää ilmat pihalle ennen kuin minun juuri uusitut nakit. Tietysti tuota remonttia jatkui joitakin kilometrejä mutta onneksi ei loputtomiin. Asfaltille päästyämme kaasuttelin jälleen kartanpitäjän paikalle ja suunnistelimme pikku pummin saattelemana nelostielle sekä lopulta Getaan. Täällä kävimme Getabergenillä hörppimässä kupit kaffetta sekä päimistelemässä merinäköalaa pohjoiseen.

Getabergenille saavuttuamme alueen parkkipaikalla oli ainakin miljuuna Ruotsin rekisterissä olevaa matkailuautoa ja kun läksimme paluumatkalle niin hieraisin silmiäni kun hokasin ettei siinä parkkipaikalla ollut enää ristin sieluakaan, asuntoautoista puhumattakaan. Onneksi me poijjaat oltiin vielä menossa Havsvidden konfrenssihotellin mestoja ihmettelemään, jonne johtava tie olikin mukava mutkapätkä huristella moottoripyörillä, vaikka oli pirun kylmä edelleen!

Aikamme näitä kallioita tepasteltuamme huristelimme tuon mukavan mutkatien takaisin ja nelostietä muutama maili etelään jonka jälkeen lähdimme taas pikkuteille jotka eivät edelleenkään tuottaneet ajettavuudessa pettymyksiä, näitä pikkuteitä ajelimme kohti Godbytä jossa suunnitelmissa olisi käydä kaupoilla ennen kuin ajaisimme kohti seuraavan yön majoitusta, Sandösundia Vårdössä.

Godbyhyn saavuttaessa allekirjoittanut muisti käyneensä siellä vuosia sitten Ruotsin autosuunnistuskilpailujen vuoden viimeisessä osakilpailussa A.Mattilan aisaparina joka silloin vielä vuosittain järjestettiin Ahvenanmaalla mutta sekin perinne taisi kuolla paikallisen puuhamiehen mukana...surullista:(

Itse kilpailusta jäi silloin loistavat muistot, emme Arton kanssa kumpikaan juuri pamlaa Ruotsin kieltä joka teki reitin määrittelystä vähintäänkin haastavaa (käytännössä mahdotonta) ja 'raatoauto' joka keräsi tarkkareita pois kilpailijoiden perässä seurasi meitä yöllä kuin hai laivaa ja oli jopa muutaman tarkkarin jo kerännyt poies maastosta jotka olimme vahingossa jättäneet löytämättä (tiesimme näiden jääneen väliin koska Ruotsissa reitin tarkistusasemat ovat numeroitu kumulatiivisesti, toisin kuin meillä täällä Suomessa) ja palatessamme takaisin reittiä pitkin etsimään näitä kadonneita reittiasemia niin tällä hepulla oli täysi työ estellä meitä palaamasta - tiesi ettemme enää löytäsi sieltä mitään kilpiä koska kyseiset tarkkarit olivat jo hänen peräkärrynsä kyydissä.
Meille äärettömän vaativan reitinmäärittelemisen vuoksi jouduimme hyvin paljon seisottamaan kilpuria paikoillaan sekä tyhjäkäynnillä ettei Subarun vakiolaturi jaksanut tuottaa sähköä kaikille valolaitteille, niin sisällä konttorissa kuin nokalla helottaville halogeeneeille. Kulutus oli siis huomattavasti suurempaa kuin tuotto joten ajotietokone kyykähti ensimmäisenä jonka jälkeen jouduimme siirtymään valojen käytössä ihan minimiin. Ajotietokonetta emme tosiaankaan enää edes tarvinneet sillä kilpailumme oli muuttunut täydelliseksi selvitymistaisteluksi sekä kisakeskuksen löytämiseksi ja luultavasti takapirummekin alkoi olla vähintään nälkäkuoleman partaalla seuratessa toikkarointiamme ympäri Oolantia.  Lopulta, pääsimme kuin pääsimme maalipaikalle jossa palkinnot oli jo jaettu hyvän aikaa ennen maaliin saapumistamme, meidät oli muistaakseni hylätty ja suurinosa kanssakilpailijoistamme oli jo hyvässä viihteessä sekä olivat myös muuttuneet erittäin mukaviksi, olihan kysessä kauden päätöskisa!. Mutta saimmehan ainakin hupia koko rahalla ja kaupan päällisiksi rautaisannoksen Ruotsinkielen opintoja. Kannatti tulla, ehdottomasti!

Jahas, palataas taas nykyhetkeen. Godbyssä nautiskeltiin päivän toinen ateria joka sekin oli erittäin maittava ja aterioinnin päälle oli edessä kauppareissu joka tosiaan suoritettiin Godbyn ytimessä, täällä oli varsin kotoisasti S-Market josta hankimme ilta- ja aamupalatarvikkeet.

Sitten kakkostietä kohti Vårdöta ja kävimme kurkkaamassa highwayn varrella olleen Taffelin FactoryOutletin jonka ovet napsahtivat lukkoon juuri samalla hetkellä kun me karautimme pihaan...tai ehkä me oltiin vielä enemmän myöhässä mutta saahan noita perunalastuja ihan lähimarketistakin. Matkalla kävimme päimistelemässä vielä Kastelmolman linnan

sekä Bomarsundin linnoituksen rauniot jotka olivat varsin vaikuttavat,

etenkin kun lukaisimme info-taululla olleen historiikin. Tämä oli ollut vielä pahasti kesken ja juurikin sen takia se ei kestänyt Brittien ja Ranskalaisten hyökkäystä jotka pistivät alueella ranttaliksi ja tuhosivat koko helahoidon.

Ja edelleen oli helvetin kylmä! Lapaluideni välissä alkoi inhottavasti tuntua pistävää kipua eikä pääni suostunut kääntymään oikealle puolelle kuin korkeintaan puolituumaa, loistavaa ajattelin mielessäni...tämä se nyt enää puuttui tästä kurjuudesta. No, eipä se kylmä enää tunnukaan niin kurjalta jos jotain positiivista haluaa asiasta löytää.

Vårdön saarelle päästyämme hakeuduimme leirintäalueelle kunhan olimme ensin tehneet piston saaren eteläkärkeen, sieltä kuitenkaan mitään merkittävää löytämättä. Matkalla kuitenkin näimme tiellä tallustelevan peuran joka luikki matkoihinsa hyvissä ajoin ennen kuin kahteen törmäys olisi voinut edes olla ajankohtainen.

Majapaikasta saimme mökin ja vastaanotossa ollut emäntä oli hövelimpi kuin isäntä, kenen kanssa Pate oli sopinut puhelimitse mökin vuokrasta sekä hinnasta. Saimme alennusta ihan tinkimättä, mutta sehän vain oli varsin mukava yllätys.

Iltatoimet noudattelivat lähes edellisillan kavaa, tosin iltapalaa tuli jyrsittyä vielä valoisan aikaan sekä ulkonakin tuli tepasteltua puolituntia ja muutama ölppäkin kaatui nahkaviemäriin samalla kun värkkäilimme aamupalaleipiä valmiiksi aamua varten. Ja oli jumalattoman kylmä eikä Jussi's Motorin puhelua ollut Paten puhelimeen tullut vieläkään.

Aamulla olisi tarkoitus hypätä klo 6:00 lähtevään lauttaan sillä kotipuolessa on luvassa iltapäiväksi vesisadetta joten aikaisemmalla lautalla saatamme päästä hyvällä turilla kuivin jaloin kotio asti.

Päätä kallistettiin tyynyyn eikä unta tarvinnut pitkään houkutella kunnes mökistä ei kuulunut kuin tasainen kuorsaus...joka siis perustuu allekirjoittaneen olettamukseen?

Tiistaina 190km